Alaikäisellä lapsella täytyy olla huoltaja. Lähes aina huoltaja on vanhempi tai ainakin toinen heistä, mutta joskus huolto voidaan uskoa myös jollekin muulle henkilölle.
lapsen vanhemmat ovat avioliitossa lapsen syntyessä, he molemmat ovat automaattisesti lapsen huoltajia. Jos lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään lapsen syntyessä, lapsen huoltaja on äiti. Jos toinen vanhempi on kuitenkin tunnustanut vanhemmuutensa isyyslain tai äitiyslain nojalla ennen lapsen syntymää, tulee hänestä myös lapsen huoltaja, kun tunnustaminen on vahvistettu. Jos lapsen huoltaja menee avioliittoon lapsen syntymän jälkeen lapsen toisen vanhemman kanssa, myös toisesta vanhemmasta tulee avioliiton myötä lapsen huoltaja. Kun molemmat vanhemmat ovat lapsen huoltajia, he ovat yhteishuoltajia. Kun vain toinen vanhempi on lapsen huoltaja, hän on yksinhuoltaja.
Mitä huolto sitten käytännössä tarkoittaa? Kun puhutaan yhteishuollosta ja yksinhuollosta, puhutaan juridisesta huollosta, joka tarkoittaa päätöksentekoa lapsen asioista. Päivittäisestä huollosta – vaikka siitä, että lapsi saa ruokaa, puhtaat vaatteet ja menee ajoissa nukkumaan – vastaa se vanhempi, jonka luona lapsi kulloinkin on. Juridinen huolto on päätöksentekoa mm. lapsen asuinpaikasta, päiväkodista, koulusta, terveyden- ja sairaanhoidosta, uskontokunnasta, kansalaisuudesta, sukunimestä ja passista. Yhteishuoltajien täytyy keskustella ja päättää huollon piiriin kuuluvista asioista yhdessä, yksinhuoltaja päättää niistä yksin.
Vanhempien ero ei automaattisesti muuta huoltoa – yhteishuoltajat säilyvät yhteishuoltajina myös eron jälkeen. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan vanhempien yhteishuolto on pääsääntö, joka saa voimakkaasti tukea tuomioistuinten ratkaisukäytännöstä. Jos vanhemmat ovat huollosta erimieliset, yhteishuolto jatkuu yleensä tuomioistuimen päätöksellä. Joskus vanhemmat sopivat toisen vanhemman yksinhuollosta tai siitä päättää tuomioistuin. Vaikka erovaiheessa vanhempien yhteistyökyky voi joskus olla koetuksella, on tavallista, että pahimpien kuohujen laskettua yhteistoiminta onnistuu erosta huolimatta. Vaikka vanhemmuus ja huolto ovat eri asioita, yhteishuollon säilyminen on usein erittäin tärkeää sille vanhemmalle, jonka luona lapsi ei asu. Hänellä on huollon kautta mahdollisuus osallistua aktiivisemmin lapsen elämään. Sanotaankin, että huolto tukee vanhemmuutta, vaikkei vanhemmuus ole huollosta kiinni.
Lapsia koskevia asioita ratkaistaessa määräävänä tekijänä on lapsen etu. Se, mikä ratkaisu milloinkin toteuttaa parhaiten lapsen etua, on tapauskohtaista. Lapsen kannalta parasta on se, jos vanhemmat kykenevät katsomaan asiaa lapsen näkökulmasta ja sopimaan ratkaisusta, joka aidosti toteuttaa lapsen etua. Tarvittaessa lapsen edun mukaisen ratkaisun arvioi tuomioistuin.
Hanna Räihä-Mäntyharju
osakas, asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
toimitusjohtaja, osakas, asianajaja, varatuomari
asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja