Monessa rikoksessa on uhri. Juridiikassa ei tunneta sanaa uhri, vaan puhutaan asianomistajasta. Kuka tahansa meistä voi joutua rikoksen uhriksi, ja useinkaan sitä ei edellytä mikään yksittäinen, saati sitten säännönmukainen tapahtuma. Usein on vain oltu väärässä paikassa väärään aikaan.

Tilastojen mukaan yleisimpiä Suomessa tuomioistuimessa käsiteltyjä rikosasioita ovat omaisuusrikokset. Niissä on käytännössä aina uhri, eli asianomistaja. Uhrittomia rikoksia, eli sellaisia, joissa ei ole asianomistajaa, ovat esimerkiksi osa liikennerikoksista, kuten rattijuopumus tai kulkuneuvon kuljettaminen oikeudetta, ja huumausainerikokset.

Asianomistajalla on oma roolinsa läpi rikosprosessin, aina esitutkinnasta tuomioistuinkäsittelyyn. Asianomistajalla ei ole velvollisuutta selvittää asiaansa ja hänellä on oikeus vaieta. Kuitenkin asianomistajan on rangaistuksen uhalla pysyttävä totuudessa kertoessaan asiasta. Usein asianomistaja on myös nimetty kuultavaksi oikeudenkäynnissä, missä tätä koskee samat oikeudet ja velvollisuudet.

Jotkin rikokset, esimerkiksi lievä pahoinpitely, lievä vahingonteko ja kotirauhan rikkominen, ovat asianomistajarikoksia. Se tarkoittaa sitä, että syyttäjä ei saa nostaa syytettä ilman, että asianomistaja vaatii rangaistusta, ellei tärkeä yleinen etu muuta vaadi. Poliisi tiedustelee kuulustellessaan asianomistajalta tämän kantaa rangaistus- ja korvausvaatimukseen. Riittävää on, että molempiin vastaa kyllä. Rangaistusvaatimuksen voi peruuttaa asian käsittelyn edetessä, mutta mikäli kuulustelussa ei rangaistusta vaadi, voi kannan muuttaminen olla haastavaa. Joissain työehtosopimuksissa on rangaistuksen vaatiminen sidottu sairausajan palkan suorittamiseen täysimääräisenä. Korvausvaatimusta ei tarvitse euromääräisesti yksilöidä kuin vasta silloin, kun tuomioistuin käsittelee asiaa.

Lain mukaan syyttäjän on ajettava asianomistajan korvausvaatimusta, jos se ei ole ilmeisen perusteeton ja tapahtuu ilman olennaista haittaa. Käytännössä kuitenkin syyttäjät ajavat asianomistajien vaatimuksia vain näpistystapauksissa ja muissa yksinkertaisissa asioissa. Näin ollen moni asianomistaja saa syyttäjältä kirjeen kotiinsa, jossa kerrotaan, ettei syyttäjä aja esimerkiksi kivusta ja särystä tai kärsimyksestä johtuvia vaatimuksia. Silloin asianomistajalla itsellään on oikeus esittää korvausvaatimus oikeudelle.

Vaatimukset esitetään lähtökohtaisesti kirjallisesti. Käräjäoikeus tiedustelee vaatimuksia yleensä samalla, kun antaa jutun asiakirjat tiedoksi asianomistajalle. Usein on syytä käyttää apuna oikeudellista avustajaa, joka laatii vaatimuskirjelmän asianomistajan puolesta ja käyttää tarvittavat puheenvuorot oikeudenkäynnissä. Avustajan käytöstä aiheutuvat kustannukset voidaan kattaa kotivakuutuksiin kuuluvalla oikeusturvavakuutuksella tai valtion oikeusavulla. Mitä aiemmassa vaiheessa avustaja pääsee mukaan juttuun, sitä paremmin tämä pystyy perehtymään asiaan – asianomistajalla, kuten rikoksesta epäillylläkin, on oikeus avustajaan jo esitutkinnassa.

Otso Etelämäki