Kun avioliitto päättyy, puolisoiden välillä täytyy toimittaa omaisuuden ositus. Osituksessa selvitetään puolisoiden keskinäiset varallisuussuhteet ja enemmän omistava puoliso maksaa tasoitusta eli tasinkoa toiselle puolisolle niin, että lopputuloksena kummallakin on varoja yhtä paljon. Tämä on osituksen toimittamisen vahva pääsääntö, tosin avioliittolaki antaa myös mahdollisuuden osituksen sovitteluun tietyissä poikkeustilanteissa.
Ositukselle ei ole toistaiseksi ollut laissa määräaikaa. Kun avioliitto päättyy puolison kuolemaan, on varsin tavallista, ettei ositusta vielä siinä vaiheessa toimiteta. Varsinkin, jos puolisoilla on yhteiset lapset, ositusta ei välttämättä nähdä tarpeellisena. Kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet, ositus toimitetaan siinä vaiheessa ennen perinnönjaon toimittamista. Perinnönjakoa ei voida tehdä ennen kuin ositus on toimitettu, mutta usein ne hoidetaan samalla kertaa ja samassa asiakirjassa.
Puolison kuolemaan päättyvissä avioliitoissa ositukselle ei ole jatkossakaan määräaikaa. Yllä kuvattu tilanne on siis täysin mahdollinen myös jatkossa. Oikeusministeriön esittämä muutos koskee avioero-osituksia eli tilanteita, joissa avioliitto päättyy avioeroon.
Tällä hetkellä myöskään avioero-ositukselle ei ole määräaikaa. Entinen puoliso on voinut vaatia ositusta pitkänkin ajan, jopa vuosikymmenten kuluttua. Tähän tilanteeseen on tulossa muutos.
On varsin yleistä, että jonkinlainen omaisuuden jako tehdään puolisoiden välillä avioeron jälkeen, mutta siitä ei välttämättä tehdä mitään asiakirjaa. Ositus on siis tosiasiassa tehty, mutta siitä ei ole dokumenttia. Toinen tilanne on se, ettei puolisolla ole ollut ositusvaadetta eikä myöskään siitä ole laadittu asiakirjaa. Nämä tilanteet aiheuttavat paljon ongelmia ja ylimääräistä työtä kuolinpesien selvityksessä. Perintökaaren mukaan entinen puoliso on kuolinpesän osakas lainvoimaisen osituksen toimittamiseen saakka. Entisiä puolisoita tai heidän perillisiään joudutaan tavoittelemaan pitkänkin ajan jälkeen sen selvittämiseksi, onko heillä ositusvaadetta. Mahdollinen ositusvaade, perusteetonkin, aiheuttaa merkittävää lisätyötä ja -kustannuksia, minkä lisäksi entisellä puolisolla tai hänen perillisillään on oikeus osallistua osakkaana entisen puolison kuolinpesän selvitykseen. Puolisoiden varallisuustilanteen selvittäminen pitkän ajan jälkeen voi myös osoittautua vaikeaksi, mikä voi johtaa oikeudenmenetyksiin tai epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen jommankumman osapuolen kannalta.
Oikeusministeriö esittää nyt avioliittolakiin muutosta, joka asettaisi avioero-ositukselle kymmenen vuoden määräajan. Oikeus saada toisen puolison omaisuutta osituksessa vanhenisi kymmenessä vuodessa avioerosta, elleivät puolisot ole sopineet pitemmästä vanhentumisajasta kirjallisella, rekisteröitävällä sopimuksella. Tämä selkeyttää kuolinpesien selvitystä merkittävästi ja poistaa usein käsillä olevan käytännön ongelman.
Avioliiton päättyessä avioeroon ositus kannattaa muutoinkin toimittaa mahdollisimman pian. Asiat vaikeutuvat ja mutkistuvat yleensä ajan kuluessa, joten asioiden selvittäminen heti avioeron jälkeen on kummankin puolison edun mukaista. Sillä varmistetaan myös se, ettei ositusvaade jatkossakaan vanhene.
Hanna Räihä-Mäntyharju
osakas, asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
toimitusjohtaja, osakas, asianajaja, varatuomari
asianajaja, varatuomari
osakas, asianajaja, varatuomari
asianajaja, varatuomari